Nemon elämää

.

Sain urakoitua tällä viikolla loputkin päivitykset ja kommentit Nemon uusille kotisivuille (jonka takia en kerennyt päivittää blogia). Vihdoinkin on aika paljastaa uusi osoite…

…joka on www.nemocavalier.com!
Uusin päivitys on luettavissa sieltä, joten sinne siis. ;)

PS. Ja älkäähän ihmetelkö, vaikka käyn parin kuukauden välein tuhertamassa tänne jotakin, sillä blogit.fi:n säännöissä on sanottu, että blogi poistetaan ellei päivityksiä tehdä kolmeen kuukauteen, ja haluan säilyttää tämän blogin silti ennallaan :) Olisi myös kiva tietää mielipiteitänne uudesta sivustosta!

Tänään Nemo täyttää tasan puoli vuotta kuukausien mukaan! :)

2vrk (kuva © Saija Lepistö)

6kk

Kävimme sunnuntaina mätsärissä. Tuomari oli englanninspringerspanieleiden kasvattaja. Meidän toka mätsärissäkään onni ei vielä kääntynyt parempaan suuntaan, saimme sinisen nauhan emmekä päässeet sinisistä jatkoon. No, paremmin ensi kerralla. :)

Pyöräytimme maanantai-iltana Lugan & Sannan kanssa lenkin pellolla/pururadalla. Saimme Sannalta Royal Canin agilityesteitä (kepit, putki ja este) ainakin ensi kesäksi saakka lainaan - kiitos! :) Pienimuotoista kotiharjoittelua siis luvassa. Lenkillä Nemo oli taas kerran omissa maailmoissaan. Se lähti taasen pari kertaa näkymättömiin asti. Sanna sanoi, että Nemolla oli selvästi riistaviettiä. Siltä se kyllä tosiaan näyttää, kumma ettemme itse tajunneet! Nemo haikailee koko ajan lintujen perään - pää kääntyy aina siiveniskujen suuntaan. Se taisi keksiä linnut n. 2vkoa sitten, kun se sai takapihalta hyppysiinsä kissojen tuoman rätkän… Siitä asti ovatkin olleet nämä luoksetuloasiat hieman sekaisin. Kova, kova harjoittelu edessä pitkän liinan kanssa… Harmittaa kyllä, kun nämä metsälenkit ovat niin mukava harrastus, että jos täytyy aina pitää isoa hihnanrömppänää kädessä, kun Nemon vetokin tuntuu koko ajan.

Tiistaina oli junnukurssin toinen kerta - eka kerta oli poikkeuksellisesti siis viime perjantaina. Tunnin aiheena olivat hyppy, sekä liikkeestä maahanmeno. Harjoittelimme Nemon kanssa koko liikkeen, ja kurssilla olemme vielä seuraamisliikkeessä menossa… :) Yleensä maahanmeno tulee aika myöhässä, joten sitä täytyisi harjoitella. Ja seisomista. Aivot ei vaan raksuta, vaikka kolme kuukautta ollaan harjoiteltu :) Tai sitten meillä on väärä opettamistyyli. Saimme ohjaajalta kuitenkin apua seisomisen harjoitteluun.

Mätsärissä tuomari kokeili muuten kiveksiä, ja hän sanoi löytävänsä vain yhden. Taas Sanna ja koirakurssin ohjaaja tunsivat kummatkin molemmat pallerot, toisen pussissaan ja toisen ihan piirua vaille oikeassa paikassa. Voi että, kun se hiissaa siellä edes takaisin! On tässä vielä, muutamia kuukausia aikaa… Mutta tosiaan, pallero oli kuulemma jo ihan alhaalla tulossa. Kumpa se laskisi vielä ihan pikkuisen matkaa pussiin saakka!!! :)

Ja lopuksi kuvia Nemosta:

Niin ja älkää vaan luulko, että koiranrötikkä olisi oikeasti seissyt noinkin hyvin - kerkesin onneksi pikseleideni kanssa oikeaan kuvakulmaan kun jätkä tiiraili äidin pihahommia ;)

Nempsukka sai toissapäivänä oikein Hurtan laatumerkkiä olevan sinisen sademanttelin :) Sitä onkin tarvittu sateisten viime päivien aikana kovasti. Lisäksi se oli lähes pakko ostaa tulevien junnukurssikertojen varalle.

Eilen meillä siis alkoi junnukurssi. Tällä kertaa meitä oli vain viisi, ja kaikki olivat ennestään tuttuja. Hugokin on kanssamme samalla kurssilla! :) Suurin osa tunnista koostui ohitusharjoituksista, ja lopuksi oli tokoiluun liittyvä “liikkeestä maahanmeno”. Ulkona sateessa Nemo ei voinut käsittää, miksi hänen täytyi märälle maalle mennä maate, eikä meinannut sitten mennäkään kunnolla. Kokeilimme kotona esim. kävelystä maahanmenoa ja se onnistui heti. Jonkun ajan harjoittelun jälkeen kokeilin kokonaista liikettä (koira vierellä, seuraamista, koira menee maahan ja ohjaaja jatkaa matkaa, palaa takaisin ja muistaakseni sen jälkeen koiran täytyi tulla vielä vierelle). Hieman myöhässä tulevaa maahanmenoa ja käsimerkin avulla tehtyä vierellemenoa lukuunottamatta harjoitus onnistui täydellisesti! :) Tuleekohan tästä vekkulista vielä tokoilijakin?

Vapaana ollessaan Nemo on meinannut yhä useammin hakeutua hajujen perään kauemmas omistajasta. Ehkäpä murrosikä alkaa jo koetella poikasta ja varsinkin narttukoirien hajujen ottavat helposti nenään ;)

Minni ja Nemo tulevat jo hyvin toimeen. Minni tavallaan “alistuu” Nemon edessä, kuten kääntyy selälleen ja antaa Nemon haistella. Nykyään se ei myöskään väistele koirulia samalla tavalla. Silti vielä yksi, paha pinttynyt tapa Nemolla on: se lähtee juoksemaan takapihalla Minnin perässä kunnes aita tulee eteen… Muistan ensimmäisen päivitykseni, jossa jahkailin, että kuinkahan kissojen ja koiran sopusointu tulee onnistumaan - lopputulos; hienosti!

Nemon kotisivut ovat yhä tekeillä, sillä pian yli 40:n päivityksen laittaminen toiseen blogiin ei olekaan niin nopea homma ;) Yritän silti ahkeroida sen kanssa niin hyvin kuin kaikelta ohjelmalta kerkeän!

Laitan huomenna pari kuvaa Nembosta sadetakissaan ym. :)